European Sim-game Equestrian Tour
2. osakilpailu: Edinburgh, Skotlanti. Verryttely.
Niskaan ryöpsähtävä sadekuuro ei juuri vaikuta hevoseen, mutta ratsastajan mieli synkkenee samaa tahtia kuin hänen kilpailutakkinsa kastuu. Saatanan sade ja saatanan Skotlanti, onko missään mitään mieltä? Eikö kuivempaa ympäristöä kilpailuille olisi löytynyt? Vaikka tähän astihan on tietysti vältytty kummemmilta sateilta: puolipilvisyys tarkoittaa sitä, että välillä pilvipeite sentään rakoilee, eikä kirkkaalta taivaalta voi ryöpytä saaveittain märkää, kylmettävää vettä. Alexander ei viitsi vilkaista taivaalle nähdäkseen, näkyykö jossakin jo pilvetöntä taivasta ja väistyisikö tämä sadepilvimassa piankin. Hän painaa kasvonsa alas ja antaa kypärän lipan suojata itseään.
Plip, plip, plip. Vesipisarat tipahtelevat satulan etukaaren eteen, jäävät kimmeltämään huovan pintaan kunnes sulautuivat siihen. Kastelevat huovankin märäksi, piru periköön.
Peksin askelten rytmi ei sekoa, oli vallitseva sää mikä tahansa. Alexander näkee Isabella Sokan nostavan kauempana laukan Kamilalla, Rosengårdien perheen kasvatilla. Vaatimattoman näköinen ja ilmeisen lempeästi koulutettu (se on Alexanderin korrekti tapa ilmaista, ettei Isabella ole hennonnut vaatia Kamilalta sen täyden potentiaalin mukaista kehitystä) tamma tummuu sateessa pikimustaksi, mutta töitä se tekee.
Töitä. Töitä Alexanderin ja Peksinkin pitäisi tehdä. Pitäisi valmistautua starttiin, sillä edellispäivän lämmittelyluokan asetukset eivät enää tänään riitä. Taso on kovempi ja panokset arvokkaammat, sillä Alexander Rosengård ei aio kompuroida läpi nuorten hevosten Cup-kilpailun. Sen hän tahtoo hevoselleen luvata: että hän ratsastaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla ja antaa nuoren hevosen näyttää olevansa ikätasoisten tehtävien tasalla, dominoivankin.
Eikä itse kilpailuissa loppujen lopuksi ole mitään vikaa. Alexander pitää kilpailumiljööstä ja odottaa innolla pääsevänsä jälleen hyppäämään monenkirjavia esteitä yleisön eteen. Säälle eivät kilpailujärjestäjät mahda mitään, sehän on selvä, eikä tässä sentään ihan tauotta tarvitse kärsiä sateesta. Kenties Alexanderin pettymys huonoon majoitukseen - minkäs sillekään mahtoi, kun parhaat oli varattu päältä ennen kuin he ehtivät apajille - projisoituu kilpailukokemukseen, ja se jos mikä on raivostuttavan epäammattimaista.
Kilpailemaanhan tänne on tultu, eikä viihtymään. Lomamatkat ovat erikseen. Alexander pyyhkii turhanpäiväiset tunnekuormat harteiltaan ja siirtää fokuksen siihen, millä on aidosti väliä: Peksiin ja orin tarjoamaan tunteeseen. Verryttelyaikaa on turha heittää hukkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!