Maailmalla

Koivun majatalo, Kalla, 25. heinäkuuta 2019 Siis Power Jumpia edeltävä ilta. Alexander Rosengård on ylväs ilmestys. Vähintäänkin omasta mielestään, ja vähän kaiketi joskus muidenkin, sillä mies on pitkä, hoikka ja tyylikäs. Mikä tärkeintä, Alexander hallitsee itseriittoisen, likipitäen kopeuden puolelle lipsahtavan ilmeen, sellaisen, joka on ominainen varakkaille ja synnynnäisesti etuoikeutetuille sekä itseään arvossa pitäville henkilöille. Hyvin harvoin ilme kallistuu liioitellun puolelle; useimmiten se on pikemminkin omanarvontuntoa kuin itserakkautta, vaikka raja on häilyvä. Missä tahansa muualla sitä saatettaisiin hätkähtää, ehkä syyllistyä hössöttämiseen, mutta ei Koivun majatalossa. Sokkien kanssa asioimiseen tottuneet eivät yhtä Alexander Rosengårdia ylpeine ilmeineen säikähdä. Alexander arvostaa sitä. Märta Merenheimo on vähän vähemmän ylväs ilmestys, mutta kopean ilmeen hän taitaa, tai ainakin hän kovasti yrittää. Onko lopputulos onnistunut vai lässähtääkö se murjottami...

Kalla CUP IV  | 01.12.2018 @ Auburn Estate   Plein de Charme E : 100cm (AM5), 4vp ( 56,12 s), sij. 12/14. Tranquille K : 120cm (AM5), 0/4vp (34,23 s), sij. 5/11. Rosengårds Trinket : 120cm (AM5), 0/0vp (35,82 s), sij. 3/11 Kirjoitettu yhdessä Inna Paakkasen kanssa. Nykyhetki Alexander Rosengårdin kasvoilla saattaa havaita hienoisia väsymyksen merkkejä, jotka saavat Innan siristelemään silmiään. Inna on päättänyt uskoa hevosensa Alexanderin käsiin, ja on kohtalaisen uskomatonta, että mokoma hurri kiittää luottamuksesta saapumalla paikalle krapulaisen näköisenä. Vaan mistäpä Alexanderista oikeastaan tietää. Silmien tummista varjoista huolimatta miehessä on jotakin freesiyttä, eivätkä hänen kätensä tärise lainkaan. Kai ne edes vähän tutisivat, jos edellisiltana olisi todella otettu tärpättiä maksan täydeltä? ”Et sitten ratsasta miten sattuu”, Inna huomauttaa varmemmaksi vakuudeksi ja roikkuu vastaan, kun keveärakenteinen miesratsastaja kapuaa suuren kimon ruunan ...

Kalla CUP III  | 06.10.2018 @ Auburn Estate | 100cm ( AM 5) | 8vp, sij. 15/17 Kauan oli vierähtänyt niistä ajoista, kun Alexander oli ratsastanut ensin pienissä seurakilpailuissa ja sitten vähitellen junioreiden ja nuorten luokissa. Niihin aikoihin Arne oli kilpaillut vielä itsekin, vaikkakin yhä vähenevissä määrin. Hänen ja lasten kilpailut olivat harvoin samassa paikassa, mutta usein samaan aikaan; niinpä piti tehdä valintoja, ja oli selvää, että silloin valittiin lasten etu ennen omaa. Susanne oli tehnyt saman valinnan jo vuosia ennen puolisoaan. Lopulta oli kartanonisännän itsensä vuoro tehdä tilaa nuorelle polvelle. Vilhelmina ei ollut koskaan ollut erityisen kiinnostunut kilpailemisesta. Tuskin hevosistakaan, vaikka hevoskartanon esikoisena hän tietysti ratsasti. Hevosten estetiikka kyllä viehätti tytärtä. Alexanderia viehätti voittaminen ja itsensä ajaminen äärirajoille sitä tavoitellessaan. Poika oli periksiantamaton, motivoitunut ja lujatahtoinen, eikä kumpikaan häne...

Alexander sai nopeasti kyllikseen äitinsä pistävästä katseesta ja matkasi pikkusiskonsa luokse Kallaan. Kukapa olisi uskonut, että hän joutuisi joskus elämässään myöntämään itselleen kadehtivansa pikku- Fifiä ? Niin siinä kuitenkin kävi. Josefinalla oli oma hevonen, vaikka ei mikään miellyttävin yksilö. Alexanderin arkaileva pikkusiskontylleröparka oli ilmeisesti myös verkostoitunut hevoskylässä, jollaisena Kallaa ja sen lähiseutuja voitiin hyvin pitää. Jos Alexander olisi yhä voinut tituleerata itseään kansainväliseksi kilparatsastajaksi, hän ei olisi pitänyt pikkusiskonsa tilannetta yhtään minään, mutta nyt... Josefinalla oli edes jonkinlainen tulevaisuus edessään, jos sisko vaan päättäisi pitää siitä kiinni eikä keksisi esimerkiksi myydä hevostaan ja lopettaa koko ratsastusta. Alexander itse ei ollut ihan yhtä varma asiasta. Tietysti hän voisi ratsastaa vanhempiensa hevosia, ja niin kai hän tekisin. Isä ja äiti Rosengård kasvattivat estehevosia, niin kuin kuvaan sopi. Nuorten h...