Maailmalla

European Sim-game Equestrian Tour 2. osakilpailu: Edinburgh, Skotlanti. Verryttely. Niskaan ryöpsähtävä sadekuuro ei juuri vaikuta hevoseen, mutta ratsastajan mieli synkkenee samaa tahtia kuin hänen kilpailutakkinsa kastuu. Saatanan sade ja saatanan Skotlanti, onko missään mitään mieltä? Eikö kuivempaa ympäristöä kilpailuille olisi löytynyt? Vaikka tähän astihan on tietysti vältytty kummemmilta sateilta: puolipilvisyys tarkoittaa sitä, että välillä pilvipeite sentään rakoilee, eikä kirkkaalta taivaalta voi ryöpytä saaveittain märkää, kylmettävää vettä. Alexander ei viitsi vilkaista taivaalle nähdäkseen, näkyykö jossakin jo pilvetöntä taivasta ja väistyisikö tämä sadepilvimassa piankin. Hän painaa kasvonsa alas ja antaa kypärän lipan suojata itseään. Plip, plip, plip. Vesipisarat tipahtelevat satulan etukaaren eteen, jäävät kimmeltämään huovan pintaan kunnes sulautuivat siihen. Kastelevat huovankin märäksi, piru periköön. Peksin askelten rytmi ei sekoa, oli vallitseva sää mikä ...

Uusintaradalla Alexander ottaa ison riskin, joka on hyvin vähällä kostautua. Puomin kolahdus kaikuu ikävästi takaraivossa, ja kun nuori hevonen hankalan lähestymisen jälkeen myös laskeutuu hieman epätasapainossa esteeltä, sen ratsastajalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin yrittää olla paikkaamatta virhettä isommalla virheellä. On annettava Peksille aikaa palata tasapainoon. Alexander ratsastaa seuraavalle pystyesteelle pidemmän tien, vaikka tietääkin kellon tikittävän. Sentään kolahtanut puomi pysyy kuin ihmeen kaupalla kannattimillaan. Uusiin läheltä piti -tilanteisiin ei ole varaa. Enimmäisaika on tiukka, eikä Alexander mielellään hukkaisi hetkeäkään. Sekunnit ovat kuitenkin vaarattomampia kuin puomit: yksi putoava puomi tarkoittaa heti neljää virhepistettä, ja jokainen yhdenkin puomin pudottaja voi vielä jäädä heidän taakseen, mikäli Alexander laskee isoon tiehen uhraamansa sekunnit oikein ja saa tilanteen sillä hallintaansa. Onni on heidän puolellaan, tai sitten Alexander on vai...

Karla Falkencreutz tuntee Alexander Rosengårdin kaltaiset nuoret, menestyksenjanoiset kilpaurheilijat. Hän on ollut sellainen itse ja valmentanut useita sellaisia uransa aikana, seurustellutkin joskus nuorena hupsuna moisten kanssa ja oppinut heistä kaiken, mitä oppia saattaa. Alexander on jo sitoutumisellaan yllättänyt Karlan positiivisesti, sillä mies olisi yhtä hyvin jo ehtinyt siirtyä muualle töihin lukuisia kertoja, kun rouva Falkencreutz ei ole tehnyt hänelle mieliksi ja antanut ratsastettavaksi parhaita hevosiaan suurimpiin kilpailuihin. Täällä mies kuitenkin on, ja vaikuttaa ottaneen opiksi Karlan antamists läksyistä. Työntekijän on pitänyt tehdä itse oma onnensa ja rakentaa ykköskilparatsunsa itse. Sitten menestys tulee menestyksen luo, mutta ilmaiseksi ei Karla sitä nuorelle miehelle ole halunnut antaa. Nyt on kuitenkin aika alkaa joustaa. Alexander räpäyttää silmiään kerran, kun Karla sanoo ajatelleensa tämän voivan kilpailla European Sim Tourilla työnantajansa hevosten ...

Power Jump 2020  | 25-26.7.2020 @ Mandelbacke   Plein de Charme E : 130cm (lyhyt arvonta), 0-8vp, sij. 7/27 Quentin Quire : 140cm (tuotos), 0/0vp, sij. 5/31 Quentin Quire : arvoluokka 140cm (lyhyt arvonta), 4vp, sij. 16/58 Se oli Alexanderin viikonloppu. Markus Asplundin synkkä naama ja lapsellinen äyskintä vain alleviivasivat sitä ilahduttavaa tosiasiaa, että Power Jump -viikonloppu oli mennyt satanolla nuoremman kukkoilijan nimiin. Alexander ei edes yrittänyt peitellä vahingoniloaan, kun arvoluokassa Grosvenorin satulasta suistunut (hah, kuinka epäammattimaista) vanhempi kollega nilkutti ankeailmeisenä ympäriinsä ja oli niin loputtoman pahalla tuulella. Markuksen paha tuuli ruokki Alexanderin hyvää, ja pian käynnissä olikin samppanjan vauhdittama innostuksen hurrikaani. "Skål", sanoi Alexander ja hänen perheensä sekä alati lähettyvillä häilyvä Rasmus Alsila kohottivat kuuliaisina maljojaan. Markus Asplundin päihittämisen lisäksi Alexanderin egoa hivelivät pikku...

Alexander Rosengårdin olisi pitänyt olla ihan hiton tyytyväinen elämäänsä. Edessä olivat suuremman luokan kotikisat kansainvälisellä tasolla, ja järjestelyt olivat jo täydessä vauhdissa aivan kivenheiton päässä Stall Falkencreutzin ratsastuskentästä, jolla Alexander nyt ratsasti omaa hevostaan Peksiä. Hannabyn linna kohotteli ryhtiään ja hioi Hanami Weekin kilpailualuetta koreaan loistoon. Niissä kilpailuissa riittäisi Alexanderillekin luokkia, ja kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt suhtautua tapahtumaan kasvavalla innolla ja odotuksella. Kilparatsastaja kilpaili elääkseen ja eli kilpaillakseen. Alexander ei koskaan ollut ollut harrastelija missään lajissa. Hän treenasi täysillä ja kilpaili voitosta, tai ei ryhtynyt koko touhuun laisinkaan. 25-vuotiaana hänen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla jo vaikka missä pisteessä uraansa, mutta takapakkeja sateli takapakkien perään. Alexander inhosi kaikenlaisia pakkeja: pakkeja halutuilta deiteiltä, koska sellainen oli nöyryyttävää ...

Karla Falkencreutz ei nojaillut aitoihin eikä estetolppiin valmentaessaan. Nainen odotti ratsukoiltaan ryhdikästä esiintymistä, ja näytti kai itse mallia kantamalla arvovaltaisen olemuksensa luotisuorassa. Viivasuora piti olla myös Alexander Rosengårdin ratsastama linja; klopin ei sopinut päästää hevostaan heijaamaan sentiäkään sivuun. Miehen hevonen oli vielä nuoruudenhontelo, mutta tahtoa ja tekemisen meininkiä siinä oli runsain mitoin. Karla uumoili, että Peksistä olisi kyllä hyväksi estehevoseksi, kunhan sen fysiikka ja esteäly vielä saataisiin rakennettua samalle tasolle hyppyhalujen kanssa. Se ottaisi aikansa. Karla oli epäillyt, olisiko kuumaverisellä Alexanderilla malttia työskennellä nuorten hevosten kanssa. Mies oli ehdottomasti niitä ratsastajia, jotka tahtoivat suurta menestystä ja mieluiten nopeasti, eikä sellaisilla aina ollut riittävän pitkä pinna ruohonjuuritason pohjatöille. Alexanderille 120:n senttimetrin luokkien hyppääminen viisivuotiaalla juniorilla ei totises...

Kalla CUP III  | 06.10.2018 @ Auburn Estate | 100cm ( AM 5) | 8vp, sij. 15/17 Kauan oli vierähtänyt niistä ajoista, kun Alexander oli ratsastanut ensin pienissä seurakilpailuissa ja sitten vähitellen junioreiden ja nuorten luokissa. Niihin aikoihin Arne oli kilpaillut vielä itsekin, vaikkakin yhä vähenevissä määrin. Hänen ja lasten kilpailut olivat harvoin samassa paikassa, mutta usein samaan aikaan; niinpä piti tehdä valintoja, ja oli selvää, että silloin valittiin lasten etu ennen omaa. Susanne oli tehnyt saman valinnan jo vuosia ennen puolisoaan. Lopulta oli kartanonisännän itsensä vuoro tehdä tilaa nuorelle polvelle. Vilhelmina ei ollut koskaan ollut erityisen kiinnostunut kilpailemisesta. Tuskin hevosistakaan, vaikka hevoskartanon esikoisena hän tietysti ratsasti. Hevosten estetiikka kyllä viehätti tytärtä. Alexanderia viehätti voittaminen ja itsensä ajaminen äärirajoille sitä tavoitellessaan. Poika oli periksiantamaton, motivoitunut ja lujatahtoinen, eikä kumpikaan häne...

Oma ratsuprojekti piti Alexanderin mielen aiempaa vireämpänä. Peksi sai kaikin mokomin olla uppiniskainen ja voimakkaasti reagoiva hevonen, kun se kerta oli hänen omansa. Hyville hevosille annettiin muutenkin paljon anteeksi, sillä ei silloin valitettu, kun oli kultamitali kaulassa ja ruusuke liehui hevosen suitsissa, vaikka hevonen olisi ollut kuinka kusimulkvisti tahansa. Peksi ei tietenkään ollut voittanut vielä mitään, mutta Alexander uskoi omiin näkemyksiinsä. Hevosesta tulisi hyvä. Toisaalta hän ei ottanut liian suuria paineita. Jos hevonen olisikin ihan paska, hän myisi sen. Niin hyvällä tuulella Alexander oli, että antoi jalomielisesti pikkusiskonsa poikaystävänkin ratsastaa Peksillään. Ei se tietysti oikeastaan mitään reiluutta ollut, tavallaan, vaikka kenties jonkinlainen tervetulotoivotus, jos häneltä nyt sellaista odotettiin. Oli kohtalaisen valaisevaa katsella omaa nuorta hevostaan toisen ratsastajan alla. Alsila oli kohtalainen esteratsastaja, vaikka ihmeen vaati...

Myydään 4-vuotias estesukuinen FWB-ori (Laurent - Tranquille K). Suora isälinja Yster Generaliin. Laadukas ja luonteikas. Sitä hevosta Alexander lähti katsomaan toimintaansa alas ajavaan Eternal Warmbloodsiin . Piti ostaa, kun halvalla sai, ja konkurssiepäilyt saivat Alexanderin aavistelemaan, että Eternalissa niin kävisi. Hiljenevästä tallista hän löysi itselleen peräti kaksi hevosta. Plein de Charme E  odotti koeratsastajaansa käytävälle kiinnitettynä. Joku hevosenhoitaja sitä satuloi, vaatimattoman näköinen, eikä Alexander jaksanut kiinnittää tähän sen enempää huomiota. Hevonen oli tärkeämpi. Se oli ihan tavallisen näköinen nuori. Ruunikko, ei merkkejä, vielä sangen hontelo. Alexander kallisti päätään seistessään kädet puuskassa käytävällä kuuntelemassa hevosen taustoja. Miestä miellytti nuoren orin haastava katse ja tarkkaavainen olemus. Hän arveli, ettei kyseessä ollut mutkattomin mahdollinen hevonen, mutta ei hän helppoa hevosta etsinytkään. Eipä hän itsekään ollut kai...