Maailmalla

European Sim-game Equestrian Tour 2. osakilpailu: Edinburgh, Skotlanti. Verryttely. Niskaan ryöpsähtävä sadekuuro ei juuri vaikuta hevoseen, mutta ratsastajan mieli synkkenee samaa tahtia kuin hänen kilpailutakkinsa kastuu. Saatanan sade ja saatanan Skotlanti, onko missään mitään mieltä? Eikö kuivempaa ympäristöä kilpailuille olisi löytynyt? Vaikka tähän astihan on tietysti vältytty kummemmilta sateilta: puolipilvisyys tarkoittaa sitä, että välillä pilvipeite sentään rakoilee, eikä kirkkaalta taivaalta voi ryöpytä saaveittain märkää, kylmettävää vettä. Alexander ei viitsi vilkaista taivaalle nähdäkseen, näkyykö jossakin jo pilvetöntä taivasta ja väistyisikö tämä sadepilvimassa piankin. Hän painaa kasvonsa alas ja antaa kypärän lipan suojata itseään. Plip, plip, plip. Vesipisarat tipahtelevat satulan etukaaren eteen, jäävät kimmeltämään huovan pintaan kunnes sulautuivat siihen. Kastelevat huovankin märäksi, piru periköön. Peksin askelten rytmi ei sekoa, oli vallitseva sää mikä ...

Uusintaradalla Alexander ottaa ison riskin, joka on hyvin vähällä kostautua. Puomin kolahdus kaikuu ikävästi takaraivossa, ja kun nuori hevonen hankalan lähestymisen jälkeen myös laskeutuu hieman epätasapainossa esteeltä, sen ratsastajalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin yrittää olla paikkaamatta virhettä isommalla virheellä. On annettava Peksille aikaa palata tasapainoon. Alexander ratsastaa seuraavalle pystyesteelle pidemmän tien, vaikka tietääkin kellon tikittävän. Sentään kolahtanut puomi pysyy kuin ihmeen kaupalla kannattimillaan. Uusiin läheltä piti -tilanteisiin ei ole varaa. Enimmäisaika on tiukka, eikä Alexander mielellään hukkaisi hetkeäkään. Sekunnit ovat kuitenkin vaarattomampia kuin puomit: yksi putoava puomi tarkoittaa heti neljää virhepistettä, ja jokainen yhdenkin puomin pudottaja voi vielä jäädä heidän taakseen, mikäli Alexander laskee isoon tiehen uhraamansa sekunnit oikein ja saa tilanteen sillä hallintaansa. Onni on heidän puolellaan, tai sitten Alexander on vai...

Alexanderilla menee hyvin, on mennyt jo jonkin aikaa, ja vuoden lopussa se kaikki kulminoituu mestaruusmitaliin. 28. joulukuuta Quentin hyppää finaaliradan sellaisella tarkkuudella ja terävyydellä, että sen ratsastaja on varma, että he olisivat voittaneet, vaikka puomit olisi vain heitä varten korotettu sataankuuteenkymmeneen senttimetriin. 145-senttiset esteet eivät tunnu missään - tai tuntuvathan ne, helpoilta ja mukavilta. Helppoudentunne ei kuitenkaan lainkaan vähennä saavutuksen arvoa Alexanderin mielessä. On huikeaa olla tässä pisteessä tämän hevosen kanssa. Quentin on alusta asti ollut miellyttävä ratsu, ja yhteistyön pidentyessä se on käynyt aina vain paremmaksi. Alexander on saanut käsiinsä palan jotakin arvokasta, eikä hän ole hölmöyksissään pantannut sitä pikkusummaa vasten, vaan on vaalinut arvohevostaan ja kilpailuttanut sitä järkevästi, rakentanut sen kuntoa, ratsastettavuutta ja hyppyvoimaa, ja nyt se toimii kuin ajatus ja menestyy. Alexander toivoo Quentinille pitk...

Alexander ratsastaa parhaiten silloin, kun hänellä on tavoitteita saavutettavanaan. Treenit Quentin Quiren kanssa ovat tarkkaan harkittuja, tehokkaita ja sangen usein rouva Falkencreutzin itsensä valvomia. Työnantajan tiivis läsnäolo tallin tiluksilla saa Alexanderin ahkeroimaan kahta kovemmin. Olisi jo korkea aika Karlankin uskoa, etät Alexander todella ansaitsee ratsastettavakseen hevosia, jotka riittäisivät jopa viiden tähden Grand Prix -tasolle. Quentinista on kovaa vauhtia kehittymässä sellainen, eikä sen ratsastaja enää ties monettako kertaa urallaan kestäisi samaa tilannetta kuin Grosvenor de Cheneyn kanssa: tehdä nyt hevonen valmiiksi suuriin luokkiin ja katsoa vierestä, kun sen kanssa niihin osallistuukin joku muu. Suomenmestaruuskilpailuita ei käydä maksimikorkeudella, mutta tokkopa luokka silti on helppo. Alexander käyttää paljon aikaa eteen tulevien ratojen teknisyyden pohtimiseen. Millaisia haasteita ratamestari voi asettaa mestaruudesta kamppaileville ratsukoille? Sella...

Alexanderia hymyilyttää. Pitkästä aikaa asiat ovat kuten asioiden kuuluu: hän on tehnyt paluun huipputasolle vaikeiden vuosien jälkeen. Hänellä on jälleen tukevat jalansijat tallissa, josta käsin on mahdollista tavoitella kuuta taivaalta ja enemmänkin. Karla Falkencreutz on Alexanderin unelmien työnantaja. Karlan tuella ja ennen kaikkea varoilla mikä tahansa on mahdollista. Ilman Karlaa ei olisi Quentin Quirea, hevosta, jolla nousta vaivattomasti esteratsastuksen tikapuita tasolta toiselle. Alexanderin omat hevoset ovat hyviä, mutta nuoria ja keskeneräisiä, siinä missä Quentin on taitava ja ennen kaikkea kokenut kahdeksanvuotias. Sen kanssa hän on jo ottanut osaa arvokilpailuihin ja tekee niin jatkossakin, sillä muu olisi hevosen laadun huitaisemista roskakoriin. Quentinin kaltaiset hevoset on tehty esiteltäviksi, kehitettäviksi ja haastettaviksi. Ja juuri niin Alexander aikoo tehdä. Quentinin loppuvuoden kilpailukalenteri kertoo, mikä Alexander on miehiään: kilparatsastaja, jolla ...

Power Jump 2020  | 25-26.7.2020 @ Mandelbacke   Plein de Charme E : 130cm (lyhyt arvonta), 0-8vp, sij. 7/27 Quentin Quire : 140cm (tuotos), 0/0vp, sij. 5/31 Quentin Quire : arvoluokka 140cm (lyhyt arvonta), 4vp, sij. 16/58 Se oli Alexanderin viikonloppu. Markus Asplundin synkkä naama ja lapsellinen äyskintä vain alleviivasivat sitä ilahduttavaa tosiasiaa, että Power Jump -viikonloppu oli mennyt satanolla nuoremman kukkoilijan nimiin. Alexander ei edes yrittänyt peitellä vahingoniloaan, kun arvoluokassa Grosvenorin satulasta suistunut (hah, kuinka epäammattimaista) vanhempi kollega nilkutti ankeailmeisenä ympäriinsä ja oli niin loputtoman pahalla tuulella. Markuksen paha tuuli ruokki Alexanderin hyvää, ja pian käynnissä olikin samppanjan vauhdittama innostuksen hurrikaani. "Skål", sanoi Alexander ja hänen perheensä sekä alati lähettyvillä häilyvä Rasmus Alsila kohottivat kuuliaisina maljojaan. Markus Asplundin päihittämisen lisäksi Alexanderin egoa hivelivät pikku...

Kalla CUP IV  | 01.12.2018 @ Auburn Estate   Plein de Charme E : 100cm (AM5), 4vp ( 56,12 s), sij. 12/14. Tranquille K : 120cm (AM5), 0/4vp (34,23 s), sij. 5/11. Rosengårds Trinket : 120cm (AM5), 0/0vp (35,82 s), sij. 3/11 Kirjoitettu yhdessä Inna Paakkasen kanssa. Nykyhetki Alexander Rosengårdin kasvoilla saattaa havaita hienoisia väsymyksen merkkejä, jotka saavat Innan siristelemään silmiään. Inna on päättänyt uskoa hevosensa Alexanderin käsiin, ja on kohtalaisen uskomatonta, että mokoma hurri kiittää luottamuksesta saapumalla paikalle krapulaisen näköisenä. Vaan mistäpä Alexanderista oikeastaan tietää. Silmien tummista varjoista huolimatta miehessä on jotakin freesiyttä, eivätkä hänen kätensä tärise lainkaan. Kai ne edes vähän tutisivat, jos edellisiltana olisi todella otettu tärpättiä maksan täydeltä? ”Et sitten ratsasta miten sattuu”, Inna huomauttaa varmemmaksi vakuudeksi ja roikkuu vastaan, kun keveärakenteinen miesratsastaja kapuaa suuren kimon ruunan ...

Kalla CUP III  | 06.10.2018 @ Auburn Estate | 100cm ( AM 5) | 8vp, sij. 15/17 Kauan oli vierähtänyt niistä ajoista, kun Alexander oli ratsastanut ensin pienissä seurakilpailuissa ja sitten vähitellen junioreiden ja nuorten luokissa. Niihin aikoihin Arne oli kilpaillut vielä itsekin, vaikkakin yhä vähenevissä määrin. Hänen ja lasten kilpailut olivat harvoin samassa paikassa, mutta usein samaan aikaan; niinpä piti tehdä valintoja, ja oli selvää, että silloin valittiin lasten etu ennen omaa. Susanne oli tehnyt saman valinnan jo vuosia ennen puolisoaan. Lopulta oli kartanonisännän itsensä vuoro tehdä tilaa nuorelle polvelle. Vilhelmina ei ollut koskaan ollut erityisen kiinnostunut kilpailemisesta. Tuskin hevosistakaan, vaikka hevoskartanon esikoisena hän tietysti ratsasti. Hevosten estetiikka kyllä viehätti tytärtä. Alexanderia viehätti voittaminen ja itsensä ajaminen äärirajoille sitä tavoitellessaan. Poika oli periksiantamaton, motivoitunut ja lujatahtoinen, eikä kumpikaan häne...