Maailmalla

Kalla CUP IV  | 01.12.2018 @ Auburn Estate   Plein de Charme E : 100cm (AM5), 4vp ( 56,12 s), sij. 12/14. Tranquille K : 120cm (AM5), 0/4vp (34,23 s), sij. 5/11. Rosengårds Trinket : 120cm (AM5), 0/0vp (35,82 s), sij. 3/11 Kirjoitettu yhdessä Inna Paakkasen kanssa. Nykyhetki Alexander Rosengårdin kasvoilla saattaa havaita hienoisia väsymyksen merkkejä, jotka saavat Innan siristelemään silmiään. Inna on päättänyt uskoa hevosensa Alexanderin käsiin, ja on kohtalaisen uskomatonta, että mokoma hurri kiittää luottamuksesta saapumalla paikalle krapulaisen näköisenä. Vaan mistäpä Alexanderista oikeastaan tietää. Silmien tummista varjoista huolimatta miehessä on jotakin freesiyttä, eivätkä hänen kätensä tärise lainkaan. Kai ne edes vähän tutisivat, jos edellisiltana olisi todella otettu tärpättiä maksan täydeltä? ”Et sitten ratsasta miten sattuu”, Inna huomauttaa varmemmaksi vakuudeksi ja roikkuu vastaan, kun keveärakenteinen miesratsastaja kapuaa suuren kimon ruunan ...

Kalla CUP III  | 06.10.2018 @ Auburn Estate | 100cm ( AM 5) | 8vp, sij. 15/17 Kauan oli vierähtänyt niistä ajoista, kun Alexander oli ratsastanut ensin pienissä seurakilpailuissa ja sitten vähitellen junioreiden ja nuorten luokissa. Niihin aikoihin Arne oli kilpaillut vielä itsekin, vaikkakin yhä vähenevissä määrin. Hänen ja lasten kilpailut olivat harvoin samassa paikassa, mutta usein samaan aikaan; niinpä piti tehdä valintoja, ja oli selvää, että silloin valittiin lasten etu ennen omaa. Susanne oli tehnyt saman valinnan jo vuosia ennen puolisoaan. Lopulta oli kartanonisännän itsensä vuoro tehdä tilaa nuorelle polvelle. Vilhelmina ei ollut koskaan ollut erityisen kiinnostunut kilpailemisesta. Tuskin hevosistakaan, vaikka hevoskartanon esikoisena hän tietysti ratsasti. Hevosten estetiikka kyllä viehätti tytärtä. Alexanderia viehätti voittaminen ja itsensä ajaminen äärirajoille sitä tavoitellessaan. Poika oli periksiantamaton, motivoitunut ja lujatahtoinen, eikä kumpikaan häne...

Oma ratsuprojekti piti Alexanderin mielen aiempaa vireämpänä. Peksi sai kaikin mokomin olla uppiniskainen ja voimakkaasti reagoiva hevonen, kun se kerta oli hänen omansa. Hyville hevosille annettiin muutenkin paljon anteeksi, sillä ei silloin valitettu, kun oli kultamitali kaulassa ja ruusuke liehui hevosen suitsissa, vaikka hevonen olisi ollut kuinka kusimulkvisti tahansa. Peksi ei tietenkään ollut voittanut vielä mitään, mutta Alexander uskoi omiin näkemyksiinsä. Hevosesta tulisi hyvä. Toisaalta hän ei ottanut liian suuria paineita. Jos hevonen olisikin ihan paska, hän myisi sen. Niin hyvällä tuulella Alexander oli, että antoi jalomielisesti pikkusiskonsa poikaystävänkin ratsastaa Peksillään. Ei se tietysti oikeastaan mitään reiluutta ollut, tavallaan, vaikka kenties jonkinlainen tervetulotoivotus, jos häneltä nyt sellaista odotettiin. Oli kohtalaisen valaisevaa katsella omaa nuorta hevostaan toisen ratsastajan alla. Alsila oli kohtalainen esteratsastaja, vaikka ihmeen vaati...

Myydään 4-vuotias estesukuinen FWB-ori (Laurent - Tranquille K). Suora isälinja Yster Generaliin. Laadukas ja luonteikas. Sitä hevosta Alexander lähti katsomaan toimintaansa alas ajavaan Eternal Warmbloodsiin . Piti ostaa, kun halvalla sai, ja konkurssiepäilyt saivat Alexanderin aavistelemaan, että Eternalissa niin kävisi. Hiljenevästä tallista hän löysi itselleen peräti kaksi hevosta. Plein de Charme E  odotti koeratsastajaansa käytävälle kiinnitettynä. Joku hevosenhoitaja sitä satuloi, vaatimattoman näköinen, eikä Alexander jaksanut kiinnittää tähän sen enempää huomiota. Hevonen oli tärkeämpi. Se oli ihan tavallisen näköinen nuori. Ruunikko, ei merkkejä, vielä sangen hontelo. Alexander kallisti päätään seistessään kädet puuskassa käytävällä kuuntelemassa hevosen taustoja. Miestä miellytti nuoren orin haastava katse ja tarkkaavainen olemus. Hän arveli, ettei kyseessä ollut mutkattomin mahdollinen hevonen, mutta ei hän helppoa hevosta etsinytkään. Eipä hän itsekään ollut kai...

Alexander sai nopeasti kyllikseen äitinsä pistävästä katseesta ja matkasi pikkusiskonsa luokse Kallaan. Kukapa olisi uskonut, että hän joutuisi joskus elämässään myöntämään itselleen kadehtivansa pikku- Fifiä ? Niin siinä kuitenkin kävi. Josefinalla oli oma hevonen, vaikka ei mikään miellyttävin yksilö. Alexanderin arkaileva pikkusiskontylleröparka oli ilmeisesti myös verkostoitunut hevoskylässä, jollaisena Kallaa ja sen lähiseutuja voitiin hyvin pitää. Jos Alexander olisi yhä voinut tituleerata itseään kansainväliseksi kilparatsastajaksi, hän ei olisi pitänyt pikkusiskonsa tilannetta yhtään minään, mutta nyt... Josefinalla oli edes jonkinlainen tulevaisuus edessään, jos sisko vaan päättäisi pitää siitä kiinni eikä keksisi esimerkiksi myydä hevostaan ja lopettaa koko ratsastusta. Alexander itse ei ollut ihan yhtä varma asiasta. Tietysti hän voisi ratsastaa vanhempiensa hevosia, ja niin kai hän tekisin. Isä ja äiti Rosengård kasvattivat estehevosia, niin kuin kuvaan sopi. Nuorten h...

Alexander Rosengård jäi pois kilpailuista viime hetkellä. 23-vuotiaan kilparatsastajan työnantajan edustaja tiedotti perjantai-iltana Rosengårdin työsuhteen päättymisestä. Vittu että vitutti. Kiukkuisena, pettyneenä ja tulevaisuuttaan inhoten Alexander pakkasi laukkunsa ja sinkosi niine hyvineen suoraa päätä Helsinki-Vantaalle. Oli pakko palata kotiin nuolemaan haavojaan. Vanhempien nurkissa Alexander järjestäisi elämänsä uudestaan kuntoon. Alexander oli viihtynyt Fressonin tallissa hyvin. Sveitsissä vietetyt ajat olivat jääneet lyhyemmiksi kuin mies olisi toivonut, mutta turha enää oli mankua, kun maito oli jo levinnyt pitkin maankamaraa. Kilparatsastajan piti suunnata katseensa eteenpäin, vähän niin kuin elämä olisi ollut esterata. Niinpä hän aloitti heinäkuun työttömänä, mutta tavattoman tarmokkaana työnhakijana. Kotikartano saisi luvan jäädä pian taakse. Alexanderin ylpeys ei kestäisi kovinkaan montaa kuukautta vanhempien hoteissa.