Maailmalla

Alexander oli osannut odottaa päiviensä täyttyvän kuumaverisistä kilpahevosista, ja sellaisia hän todella elämäänsä sai. Grosvenor de Cheney  ei ollut kaunis hevonen, mutta Alexander ymmärsi nopeasti orin arvon. Täysiverisellä Courtenaylla terästetty governorinsukuinen isä ja Sanglot emänisänä saivat hevoskasvattajasuvun vesan odottamaan aikaratsastusluokkia pienikokoisen orin ohjaksissa kuin kuuta nousevaa. Rosvo, niin kuin Alexander ylpeää hevosta nimitti, oli vahva ja nopea. Jos Alexander oli oman hevosensa Peksin ensimmäistä kertaa nähdessään ajatellut löytäneensä vertaisensa, tässä toisessa orissa oli runsain mitoin sitä samaa kopeutta ja lisäksi neljä vuotta enemmän voimaa ja lihaskuntoa. Karla Falkencreutz seurasi heidän treenejään herkeämättä. Alexander ei voinut olla miettimättä, odottiko nainen hänen epäonnistuvan. Grosvenor soveltui epäilemättä koetinkiveksi; sen kanssa saattoi yltää huimiin tuloksiin, mutta yhtä suurella todennäköisyydellä se saattaisi ratsastajansa...

Suomalainen esteratsastaja Alexander Rosengård, 24, jatkaa kilpauraansa Karla Falkencreutzin palkkalistoilla. Loppuvuosi toi mukanaan kaivattuja muutoksia. Alexander pakkasi tavaransa ja kaksi hevosta ja matkasi Markarydiin, Ruotsiin. Falkencreutzien valtavaa tallikompleksia parempaa treeniympäristöä kunnianhimoinen kilparatsastaja ei osannut kuvitella. Täällä ei mikään ollut rahasta kiinni ja laatuvalmennusta oli aina saatavilla. Karla Falkencreutzilla oli hankalan ihmisen maine. Alexander Rosengård ei suostunut jännittämään sellaista pikkuseikkaa kuin hankala nainen, sillä totta oli, että hän oli kasvanut yhden sellaisen kanssa. Susanne-äidistä saattoi olla montaa mieltä: kauneimmillaan häntä kuvailtiin sanoilla aikaansaava ja voimakas, mutta pahimmillaan Susanne Rosengård tulkittiin kylmäksi ja vallanhimoiseksi. Jotakin senkaltaista Alexander oletti kohtaavansa nyt, kun ensimmäinen tapaaminen Karlan kanssa oli vielä edessä. Mitä Alexander tiesi työntantajastaan ennalta? 52-vu...

Kalla CUP IV  | 01.12.2018 @ Auburn Estate   Plein de Charme E : 100cm (AM5), 4vp ( 56,12 s), sij. 12/14. Tranquille K : 120cm (AM5), 0/4vp (34,23 s), sij. 5/11. Rosengårds Trinket : 120cm (AM5), 0/0vp (35,82 s), sij. 3/11 Kirjoitettu yhdessä Inna Paakkasen kanssa. Nykyhetki Alexander Rosengårdin kasvoilla saattaa havaita hienoisia väsymyksen merkkejä, jotka saavat Innan siristelemään silmiään. Inna on päättänyt uskoa hevosensa Alexanderin käsiin, ja on kohtalaisen uskomatonta, että mokoma hurri kiittää luottamuksesta saapumalla paikalle krapulaisen näköisenä. Vaan mistäpä Alexanderista oikeastaan tietää. Silmien tummista varjoista huolimatta miehessä on jotakin freesiyttä, eivätkä hänen kätensä tärise lainkaan. Kai ne edes vähän tutisivat, jos edellisiltana olisi todella otettu tärpättiä maksan täydeltä? ”Et sitten ratsasta miten sattuu”, Inna huomauttaa varmemmaksi vakuudeksi ja roikkuu vastaan, kun keveärakenteinen miesratsastaja kapuaa suuren kimon ruunan ...

Kalla CUP III  | 06.10.2018 @ Auburn Estate | 100cm ( AM 5) | 8vp, sij. 15/17 Kauan oli vierähtänyt niistä ajoista, kun Alexander oli ratsastanut ensin pienissä seurakilpailuissa ja sitten vähitellen junioreiden ja nuorten luokissa. Niihin aikoihin Arne oli kilpaillut vielä itsekin, vaikkakin yhä vähenevissä määrin. Hänen ja lasten kilpailut olivat harvoin samassa paikassa, mutta usein samaan aikaan; niinpä piti tehdä valintoja, ja oli selvää, että silloin valittiin lasten etu ennen omaa. Susanne oli tehnyt saman valinnan jo vuosia ennen puolisoaan. Lopulta oli kartanonisännän itsensä vuoro tehdä tilaa nuorelle polvelle. Vilhelmina ei ollut koskaan ollut erityisen kiinnostunut kilpailemisesta. Tuskin hevosistakaan, vaikka hevoskartanon esikoisena hän tietysti ratsasti. Hevosten estetiikka kyllä viehätti tytärtä. Alexanderia viehätti voittaminen ja itsensä ajaminen äärirajoille sitä tavoitellessaan. Poika oli periksiantamaton, motivoitunut ja lujatahtoinen, eikä kumpikaan häne...

Oma ratsuprojekti piti Alexanderin mielen aiempaa vireämpänä. Peksi sai kaikin mokomin olla uppiniskainen ja voimakkaasti reagoiva hevonen, kun se kerta oli hänen omansa. Hyville hevosille annettiin muutenkin paljon anteeksi, sillä ei silloin valitettu, kun oli kultamitali kaulassa ja ruusuke liehui hevosen suitsissa, vaikka hevonen olisi ollut kuinka kusimulkvisti tahansa. Peksi ei tietenkään ollut voittanut vielä mitään, mutta Alexander uskoi omiin näkemyksiinsä. Hevosesta tulisi hyvä. Toisaalta hän ei ottanut liian suuria paineita. Jos hevonen olisikin ihan paska, hän myisi sen. Niin hyvällä tuulella Alexander oli, että antoi jalomielisesti pikkusiskonsa poikaystävänkin ratsastaa Peksillään. Ei se tietysti oikeastaan mitään reiluutta ollut, tavallaan, vaikka kenties jonkinlainen tervetulotoivotus, jos häneltä nyt sellaista odotettiin. Oli kohtalaisen valaisevaa katsella omaa nuorta hevostaan toisen ratsastajan alla. Alsila oli kohtalainen esteratsastaja, vaikka ihmeen vaati...

Myydään 4-vuotias estesukuinen FWB-ori (Laurent - Tranquille K). Suora isälinja Yster Generaliin. Laadukas ja luonteikas. Sitä hevosta Alexander lähti katsomaan toimintaansa alas ajavaan Eternal Warmbloodsiin . Piti ostaa, kun halvalla sai, ja konkurssiepäilyt saivat Alexanderin aavistelemaan, että Eternalissa niin kävisi. Hiljenevästä tallista hän löysi itselleen peräti kaksi hevosta. Plein de Charme E  odotti koeratsastajaansa käytävälle kiinnitettynä. Joku hevosenhoitaja sitä satuloi, vaatimattoman näköinen, eikä Alexander jaksanut kiinnittää tähän sen enempää huomiota. Hevonen oli tärkeämpi. Se oli ihan tavallisen näköinen nuori. Ruunikko, ei merkkejä, vielä sangen hontelo. Alexander kallisti päätään seistessään kädet puuskassa käytävällä kuuntelemassa hevosen taustoja. Miestä miellytti nuoren orin haastava katse ja tarkkaavainen olemus. Hän arveli, ettei kyseessä ollut mutkattomin mahdollinen hevonen, mutta ei hän helppoa hevosta etsinytkään. Eipä hän itsekään ollut kai...

Alexander sai nopeasti kyllikseen äitinsä pistävästä katseesta ja matkasi pikkusiskonsa luokse Kallaan. Kukapa olisi uskonut, että hän joutuisi joskus elämässään myöntämään itselleen kadehtivansa pikku- Fifiä ? Niin siinä kuitenkin kävi. Josefinalla oli oma hevonen, vaikka ei mikään miellyttävin yksilö. Alexanderin arkaileva pikkusiskontylleröparka oli ilmeisesti myös verkostoitunut hevoskylässä, jollaisena Kallaa ja sen lähiseutuja voitiin hyvin pitää. Jos Alexander olisi yhä voinut tituleerata itseään kansainväliseksi kilparatsastajaksi, hän ei olisi pitänyt pikkusiskonsa tilannetta yhtään minään, mutta nyt... Josefinalla oli edes jonkinlainen tulevaisuus edessään, jos sisko vaan päättäisi pitää siitä kiinni eikä keksisi esimerkiksi myydä hevostaan ja lopettaa koko ratsastusta. Alexander itse ei ollut ihan yhtä varma asiasta. Tietysti hän voisi ratsastaa vanhempiensa hevosia, ja niin kai hän tekisin. Isä ja äiti Rosengård kasvattivat estehevosia, niin kuin kuvaan sopi. Nuorten h...