Maailmalla

Koivun majatalo, Kalla, 25. heinäkuuta 2019 Siis Power Jumpia edeltävä ilta. Alexander Rosengård on ylväs ilmestys. Vähintäänkin omasta mielestään, ja vähän kaiketi joskus muidenkin, sillä mies on pitkä, hoikka ja tyylikäs. Mikä tärkeintä, Alexander hallitsee itseriittoisen, likipitäen kopeuden puolelle lipsahtavan ilmeen, sellaisen, joka on ominainen varakkaille ja synnynnäisesti etuoikeutetuille sekä itseään arvossa pitäville henkilöille. Hyvin harvoin ilme kallistuu liioitellun puolelle; useimmiten se on pikemminkin omanarvontuntoa kuin itserakkautta, vaikka raja on häilyvä. Missä tahansa muualla sitä saatettaisiin hätkähtää, ehkä syyllistyä hössöttämiseen, mutta ei Koivun majatalossa. Sokkien kanssa asioimiseen tottuneet eivät yhtä Alexander Rosengårdia ylpeine ilmeineen säikähdä. Alexander arvostaa sitä. Märta Merenheimo on vähän vähemmän ylväs ilmestys, mutta kopean ilmeen hän taitaa, tai ainakin hän kovasti yrittää. Onko lopputulos onnistunut vai lässähtääkö se murjottami...

"Mitä sinä haluat uraltasi?" Sellaiset äkkiarvaamattomat kysymykset olivat ominaisia Karla Falkencreutzille. Nainen tipautteli niitä arkipäiväiseen keskusteluun, tai keskelle makoisaa hiljaisuutta, ja odotti välittömästi jäsentynyttä vastausta. Karla oli aina tiennyt, mitä omalta elämältään halusi, poislukien ne muutamat eksyneet vuodet joskus kun ensimmäinen avioliitto oli ollut pikkulapsiaikana koetuksella ja sitten myöhemmin sen jälkeen kun aviomies menehtyi. Sellaisina hetkinä sitä upposi sumuun, vaikka kuinka olikin tietävinään elämänsä suunnan. Muissa tapauksissa vastaus täytyi olla löydettävissä kuin apteekin hyllyltä. "Kilpailla huipulla. Pärjätä. Voittaa." "Miten aiot päästä tavoitteeseesi?" Karla tivasi, ja Alexanderin mielestä se oli typerä kysymys. "Kovalla työllä, hyvillä hevosilla ja kannattavien yhteistyökumppaneiden avulla", Alexander luetteli itsestäänselvyyksiä. "Hyviä suunnitelmia, mutta sinuna aloittaisin siitä, et...

Karla Falkencreutz ei nojaillut aitoihin eikä estetolppiin valmentaessaan. Nainen odotti ratsukoiltaan ryhdikästä esiintymistä, ja näytti kai itse mallia kantamalla arvovaltaisen olemuksensa luotisuorassa. Viivasuora piti olla myös Alexander Rosengårdin ratsastama linja; klopin ei sopinut päästää hevostaan heijaamaan sentiäkään sivuun. Miehen hevonen oli vielä nuoruudenhontelo, mutta tahtoa ja tekemisen meininkiä siinä oli runsain mitoin. Karla uumoili, että Peksistä olisi kyllä hyväksi estehevoseksi, kunhan sen fysiikka ja esteäly vielä saataisiin rakennettua samalle tasolle hyppyhalujen kanssa. Se ottaisi aikansa. Karla oli epäillyt, olisiko kuumaverisellä Alexanderilla malttia työskennellä nuorten hevosten kanssa. Mies oli ehdottomasti niitä ratsastajia, jotka tahtoivat suurta menestystä ja mieluiten nopeasti, eikä sellaisilla aina ollut riittävän pitkä pinna ruohonjuuritason pohjatöille. Alexanderille 120:n senttimetrin luokkien hyppääminen viisivuotiaalla juniorilla ei totises...

Alexander oli osannut odottaa päiviensä täyttyvän kuumaverisistä kilpahevosista, ja sellaisia hän todella elämäänsä sai. Grosvenor de Cheney  ei ollut kaunis hevonen, mutta Alexander ymmärsi nopeasti orin arvon. Täysiverisellä Courtenaylla terästetty governorinsukuinen isä ja Sanglot emänisänä saivat hevoskasvattajasuvun vesan odottamaan aikaratsastusluokkia pienikokoisen orin ohjaksissa kuin kuuta nousevaa. Rosvo, niin kuin Alexander ylpeää hevosta nimitti, oli vahva ja nopea. Jos Alexander oli oman hevosensa Peksin ensimmäistä kertaa nähdessään ajatellut löytäneensä vertaisensa, tässä toisessa orissa oli runsain mitoin sitä samaa kopeutta ja lisäksi neljä vuotta enemmän voimaa ja lihaskuntoa. Karla Falkencreutz seurasi heidän treenejään herkeämättä. Alexander ei voinut olla miettimättä, odottiko nainen hänen epäonnistuvan. Grosvenor soveltui epäilemättä koetinkiveksi; sen kanssa saattoi yltää huimiin tuloksiin, mutta yhtä suurella todennäköisyydellä se saattaisi ratsastajansa...

Suomalainen esteratsastaja Alexander Rosengård, 24, jatkaa kilpauraansa Karla Falkencreutzin palkkalistoilla. Loppuvuosi toi mukanaan kaivattuja muutoksia. Alexander pakkasi tavaransa ja kaksi hevosta ja matkasi Markarydiin, Ruotsiin. Falkencreutzien valtavaa tallikompleksia parempaa treeniympäristöä kunnianhimoinen kilparatsastaja ei osannut kuvitella. Täällä ei mikään ollut rahasta kiinni ja laatuvalmennusta oli aina saatavilla. Karla Falkencreutzilla oli hankalan ihmisen maine. Alexander Rosengård ei suostunut jännittämään sellaista pikkuseikkaa kuin hankala nainen, sillä totta oli, että hän oli kasvanut yhden sellaisen kanssa. Susanne-äidistä saattoi olla montaa mieltä: kauneimmillaan häntä kuvailtiin sanoilla aikaansaava ja voimakas, mutta pahimmillaan Susanne Rosengård tulkittiin kylmäksi ja vallanhimoiseksi. Jotakin senkaltaista Alexander oletti kohtaavansa nyt, kun ensimmäinen tapaaminen Karlan kanssa oli vielä edessä. Mitä Alexander tiesi työntantajastaan ennalta? 52-vu...

Kalla CUP IV  | 01.12.2018 @ Auburn Estate   Plein de Charme E : 100cm (AM5), 4vp ( 56,12 s), sij. 12/14. Tranquille K : 120cm (AM5), 0/4vp (34,23 s), sij. 5/11. Rosengårds Trinket : 120cm (AM5), 0/0vp (35,82 s), sij. 3/11 Kirjoitettu yhdessä Inna Paakkasen kanssa. Nykyhetki Alexander Rosengårdin kasvoilla saattaa havaita hienoisia väsymyksen merkkejä, jotka saavat Innan siristelemään silmiään. Inna on päättänyt uskoa hevosensa Alexanderin käsiin, ja on kohtalaisen uskomatonta, että mokoma hurri kiittää luottamuksesta saapumalla paikalle krapulaisen näköisenä. Vaan mistäpä Alexanderista oikeastaan tietää. Silmien tummista varjoista huolimatta miehessä on jotakin freesiyttä, eivätkä hänen kätensä tärise lainkaan. Kai ne edes vähän tutisivat, jos edellisiltana olisi todella otettu tärpättiä maksan täydeltä? ”Et sitten ratsasta miten sattuu”, Inna huomauttaa varmemmaksi vakuudeksi ja roikkuu vastaan, kun keveärakenteinen miesratsastaja kapuaa suuren kimon ruunan ...

Kalla CUP III  | 06.10.2018 @ Auburn Estate | 100cm ( AM 5) | 8vp, sij. 15/17 Kauan oli vierähtänyt niistä ajoista, kun Alexander oli ratsastanut ensin pienissä seurakilpailuissa ja sitten vähitellen junioreiden ja nuorten luokissa. Niihin aikoihin Arne oli kilpaillut vielä itsekin, vaikkakin yhä vähenevissä määrin. Hänen ja lasten kilpailut olivat harvoin samassa paikassa, mutta usein samaan aikaan; niinpä piti tehdä valintoja, ja oli selvää, että silloin valittiin lasten etu ennen omaa. Susanne oli tehnyt saman valinnan jo vuosia ennen puolisoaan. Lopulta oli kartanonisännän itsensä vuoro tehdä tilaa nuorelle polvelle. Vilhelmina ei ollut koskaan ollut erityisen kiinnostunut kilpailemisesta. Tuskin hevosistakaan, vaikka hevoskartanon esikoisena hän tietysti ratsasti. Hevosten estetiikka kyllä viehätti tytärtä. Alexanderia viehätti voittaminen ja itsensä ajaminen äärirajoille sitä tavoitellessaan. Poika oli periksiantamaton, motivoitunut ja lujatahtoinen, eikä kumpikaan häne...