Maailmalla

Kilparatsastaja vai kangastus? Suomalaisratsastajan otteet Hannaby Hanami Weekillä eivät vakuuttaneet. Lukuisat suomalaiset silmäparit nivoutuivat tiiviisti Alexander Rosengårdin , 25, kilpailutakin selkämykseen Ruotsin Markarydissä käydyissä kansainvälisissä kilpailuissa. Paitsi että Rosengård kilpailee Suomen väreissä, oli hänellä tällä kertaa käytettävissään kotikenttäetu: ruotsalaisen ratsastusurheilun tukemiseen tukkutolkulla rahaa viskelleen Falkencreutzin suvun palkkalistoilla kilpaa ratsastavan Rosengårdin kotitalli kun on tätä nykyä Markarydissä sijaitseva Stall Falkencreutz. Aiemmin esteratsastaja on työskennellyt kilpatalleilla muun muassa Sveitsissä ja Belgiassa. Rosengård on äänekkäästi profiloitunut huippu-urheilijaksi ja kansainvälisen tason kilpailijaksi. Kynnet ovat kuitenkin jääneet näyttämättä ja kannukset hankkimatta. Rosengårdin ura kansainvälisillä kilpakentillä on jatkunut jo usean vuoden ajan, ja matkan varrelle on mahtunut useita ylä- ja alamäkiä. Epätasa...

Kirjoitettu yhdessä Märta Merenheimon kanssa Synkkäilmeisyys ja kopeus alkoivat jo olla klisee, mitä tuli Alexander Rosengårdiin, mutta eihän sitä voinut mitenkään muuten kuvailla. Tai voi: Märta katseli tuota Miestä ja ajatteli, että Mieheksi se oli kyllä etenkin tänään aivan erinomaisen murjottavan näköinen, kuin pieni kiukkuikäinen poika jolta on kielletty hampurilaisravintolaan meno. Pitkine raajoineen se kuitenkin lojui vastustamattoman näköisesti linnahotellin, jonne Märtalla ei oikeastaan ollut mitään asiaa mutta hän meni silti, aulabaarin nojatuolissa. Sileä hymy huulillaan Märta tuppautui Alexander Rosengårdin seuraan. “Ah, lempi Rosengårdini. Mutta mistä moinen ilme?” Alexander tuskin vilkaisi häntä korkeuksistaan. Pfft, kuinka julkean välinpitämätöntä, mutta julkeahan Rosengårdien kukkopoika olikin - eikä se Märta Merenheimon mielestä ollut mikään vika ihmisessä. “Ei mulla ole ilmettä”, Alexander väitti sävyttömästi. “On. Tyytymätön ilme. Miksi.” Uskallapa vielä in...

Alexander Rosengårdin olisi pitänyt olla ihan hiton tyytyväinen elämäänsä. Edessä olivat suuremman luokan kotikisat kansainvälisellä tasolla, ja järjestelyt olivat jo täydessä vauhdissa aivan kivenheiton päässä Stall Falkencreutzin ratsastuskentästä, jolla Alexander nyt ratsasti omaa hevostaan Peksiä. Hannabyn linna kohotteli ryhtiään ja hioi Hanami Weekin kilpailualuetta koreaan loistoon. Niissä kilpailuissa riittäisi Alexanderillekin luokkia, ja kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt suhtautua tapahtumaan kasvavalla innolla ja odotuksella. Kilparatsastaja kilpaili elääkseen ja eli kilpaillakseen. Alexander ei koskaan ollut ollut harrastelija missään lajissa. Hän treenasi täysillä ja kilpaili voitosta, tai ei ryhtynyt koko touhuun laisinkaan. 25-vuotiaana hänen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla jo vaikka missä pisteessä uraansa, mutta takapakkeja sateli takapakkien perään. Alexander inhosi kaikenlaisia pakkeja: pakkeja halutuilta deiteiltä, koska sellainen oli nöyryyttävää ...

Koivun majatalo, Kalla, 25. heinäkuuta 2019 Siis Power Jumpia edeltävä ilta. Alexander Rosengård on ylväs ilmestys. Vähintäänkin omasta mielestään, ja vähän kaiketi joskus muidenkin, sillä mies on pitkä, hoikka ja tyylikäs. Mikä tärkeintä, Alexander hallitsee itseriittoisen, likipitäen kopeuden puolelle lipsahtavan ilmeen, sellaisen, joka on ominainen varakkaille ja synnynnäisesti etuoikeutetuille sekä itseään arvossa pitäville henkilöille. Hyvin harvoin ilme kallistuu liioitellun puolelle; useimmiten se on pikemminkin omanarvontuntoa kuin itserakkautta, vaikka raja on häilyvä. Missä tahansa muualla sitä saatettaisiin hätkähtää, ehkä syyllistyä hössöttämiseen, mutta ei Koivun majatalossa. Sokkien kanssa asioimiseen tottuneet eivät yhtä Alexander Rosengårdia ylpeine ilmeineen säikähdä. Alexander arvostaa sitä. Märta Merenheimo on vähän vähemmän ylväs ilmestys, mutta kopean ilmeen hän taitaa, tai ainakin hän kovasti yrittää. Onko lopputulos onnistunut vai lässähtääkö se murjottami...

"Mitä sinä haluat uraltasi?" Sellaiset äkkiarvaamattomat kysymykset olivat ominaisia Karla Falkencreutzille. Nainen tipautteli niitä arkipäiväiseen keskusteluun, tai keskelle makoisaa hiljaisuutta, ja odotti välittömästi jäsentynyttä vastausta. Karla oli aina tiennyt, mitä omalta elämältään halusi, poislukien ne muutamat eksyneet vuodet joskus kun ensimmäinen avioliitto oli ollut pikkulapsiaikana koetuksella ja sitten myöhemmin sen jälkeen kun aviomies menehtyi. Sellaisina hetkinä sitä upposi sumuun, vaikka kuinka olikin tietävinään elämänsä suunnan. Muissa tapauksissa vastaus täytyi olla löydettävissä kuin apteekin hyllyltä. "Kilpailla huipulla. Pärjätä. Voittaa." "Miten aiot päästä tavoitteeseesi?" Karla tivasi, ja Alexanderin mielestä se oli typerä kysymys. "Kovalla työllä, hyvillä hevosilla ja kannattavien yhteistyökumppaneiden avulla", Alexander luetteli itsestäänselvyyksiä. "Hyviä suunnitelmia, mutta sinuna aloittaisin siitä, et...

Karla Falkencreutz ei nojaillut aitoihin eikä estetolppiin valmentaessaan. Nainen odotti ratsukoiltaan ryhdikästä esiintymistä, ja näytti kai itse mallia kantamalla arvovaltaisen olemuksensa luotisuorassa. Viivasuora piti olla myös Alexander Rosengårdin ratsastama linja; klopin ei sopinut päästää hevostaan heijaamaan sentiäkään sivuun. Miehen hevonen oli vielä nuoruudenhontelo, mutta tahtoa ja tekemisen meininkiä siinä oli runsain mitoin. Karla uumoili, että Peksistä olisi kyllä hyväksi estehevoseksi, kunhan sen fysiikka ja esteäly vielä saataisiin rakennettua samalle tasolle hyppyhalujen kanssa. Se ottaisi aikansa. Karla oli epäillyt, olisiko kuumaverisellä Alexanderilla malttia työskennellä nuorten hevosten kanssa. Mies oli ehdottomasti niitä ratsastajia, jotka tahtoivat suurta menestystä ja mieluiten nopeasti, eikä sellaisilla aina ollut riittävän pitkä pinna ruohonjuuritason pohjatöille. Alexanderille 120:n senttimetrin luokkien hyppääminen viisivuotiaalla juniorilla ei totises...

Alexander oli osannut odottaa päiviensä täyttyvän kuumaverisistä kilpahevosista, ja sellaisia hän todella elämäänsä sai. Grosvenor de Cheney  ei ollut kaunis hevonen, mutta Alexander ymmärsi nopeasti orin arvon. Täysiverisellä Courtenaylla terästetty governorinsukuinen isä ja Sanglot emänisänä saivat hevoskasvattajasuvun vesan odottamaan aikaratsastusluokkia pienikokoisen orin ohjaksissa kuin kuuta nousevaa. Rosvo, niin kuin Alexander ylpeää hevosta nimitti, oli vahva ja nopea. Jos Alexander oli oman hevosensa Peksin ensimmäistä kertaa nähdessään ajatellut löytäneensä vertaisensa, tässä toisessa orissa oli runsain mitoin sitä samaa kopeutta ja lisäksi neljä vuotta enemmän voimaa ja lihaskuntoa. Karla Falkencreutz seurasi heidän treenejään herkeämättä. Alexander ei voinut olla miettimättä, odottiko nainen hänen epäonnistuvan. Grosvenor soveltui epäilemättä koetinkiveksi; sen kanssa saattoi yltää huimiin tuloksiin, mutta yhtä suurella todennäköisyydellä se saattaisi ratsastajansa...