Maailmalla

Alexanderilla menee hyvin, on mennyt jo jonkin aikaa, ja vuoden lopussa se kaikki kulminoituu mestaruusmitaliin. 28. joulukuuta Quentin hyppää finaaliradan sellaisella tarkkuudella ja terävyydellä, että sen ratsastaja on varma, että he olisivat voittaneet, vaikka puomit olisi vain heitä varten korotettu sataankuuteenkymmeneen senttimetriin. 145-senttiset esteet eivät tunnu missään - tai tuntuvathan ne, helpoilta ja mukavilta. Helppoudentunne ei kuitenkaan lainkaan vähennä saavutuksen arvoa Alexanderin mielessä. On huikeaa olla tässä pisteessä tämän hevosen kanssa. Quentin on alusta asti ollut miellyttävä ratsu, ja yhteistyön pidentyessä se on käynyt aina vain paremmaksi. Alexander on saanut käsiinsä palan jotakin arvokasta, eikä hän ole hölmöyksissään pantannut sitä pikkusummaa vasten, vaan on vaalinut arvohevostaan ja kilpailuttanut sitä järkevästi, rakentanut sen kuntoa, ratsastettavuutta ja hyppyvoimaa, ja nyt se toimii kuin ajatus ja menestyy. Alexander toivoo Quentinille pitk...

Alexander ratsastaa parhaiten silloin, kun hänellä on tavoitteita saavutettavanaan. Treenit Quentin Quiren kanssa ovat tarkkaan harkittuja, tehokkaita ja sangen usein rouva Falkencreutzin itsensä valvomia. Työnantajan tiivis läsnäolo tallin tiluksilla saa Alexanderin ahkeroimaan kahta kovemmin. Olisi jo korkea aika Karlankin uskoa, etät Alexander todella ansaitsee ratsastettavakseen hevosia, jotka riittäisivät jopa viiden tähden Grand Prix -tasolle. Quentinista on kovaa vauhtia kehittymässä sellainen, eikä sen ratsastaja enää ties monettako kertaa urallaan kestäisi samaa tilannetta kuin Grosvenor de Cheneyn kanssa: tehdä nyt hevonen valmiiksi suuriin luokkiin ja katsoa vierestä, kun sen kanssa niihin osallistuukin joku muu. Suomenmestaruuskilpailuita ei käydä maksimikorkeudella, mutta tokkopa luokka silti on helppo. Alexander käyttää paljon aikaa eteen tulevien ratojen teknisyyden pohtimiseen. Millaisia haasteita ratamestari voi asettaa mestaruudesta kamppaileville ratsukoille? Sella...

Alexanderia hymyilyttää. Pitkästä aikaa asiat ovat kuten asioiden kuuluu: hän on tehnyt paluun huipputasolle vaikeiden vuosien jälkeen. Hänellä on jälleen tukevat jalansijat tallissa, josta käsin on mahdollista tavoitella kuuta taivaalta ja enemmänkin. Karla Falkencreutz on Alexanderin unelmien työnantaja. Karlan tuella ja ennen kaikkea varoilla mikä tahansa on mahdollista. Ilman Karlaa ei olisi Quentin Quirea, hevosta, jolla nousta vaivattomasti esteratsastuksen tikapuita tasolta toiselle. Alexanderin omat hevoset ovat hyviä, mutta nuoria ja keskeneräisiä, siinä missä Quentin on taitava ja ennen kaikkea kokenut kahdeksanvuotias. Sen kanssa hän on jo ottanut osaa arvokilpailuihin ja tekee niin jatkossakin, sillä muu olisi hevosen laadun huitaisemista roskakoriin. Quentinin kaltaiset hevoset on tehty esiteltäviksi, kehitettäviksi ja haastettaviksi. Ja juuri niin Alexander aikoo tehdä. Quentinin loppuvuoden kilpailukalenteri kertoo, mikä Alexander on miehiään: kilparatsastaja, jolla ...

Power Jump 2020  | 25-26.7.2020 @ Mandelbacke   Plein de Charme E : 130cm (lyhyt arvonta), 0-8vp, sij. 7/27 Quentin Quire : 140cm (tuotos), 0/0vp, sij. 5/31 Quentin Quire : arvoluokka 140cm (lyhyt arvonta), 4vp, sij. 16/58 Se oli Alexanderin viikonloppu. Markus Asplundin synkkä naama ja lapsellinen äyskintä vain alleviivasivat sitä ilahduttavaa tosiasiaa, että Power Jump -viikonloppu oli mennyt satanolla nuoremman kukkoilijan nimiin. Alexander ei edes yrittänyt peitellä vahingoniloaan, kun arvoluokassa Grosvenorin satulasta suistunut (hah, kuinka epäammattimaista) vanhempi kollega nilkutti ankeailmeisenä ympäriinsä ja oli niin loputtoman pahalla tuulella. Markuksen paha tuuli ruokki Alexanderin hyvää, ja pian käynnissä olikin samppanjan vauhdittama innostuksen hurrikaani. "Skål", sanoi Alexander ja hänen perheensä sekä alati lähettyvillä häilyvä Rasmus Alsila kohottivat kuuliaisina maljojaan. Markus Asplundin päihittämisen lisäksi Alexanderin egoa hivelivät pikku...

Kilparatsastaja vai kangastus? Suomalaisratsastajan otteet Hannaby Hanami Weekillä eivät vakuuttaneet. Lukuisat suomalaiset silmäparit nivoutuivat tiiviisti Alexander Rosengårdin , 25, kilpailutakin selkämykseen Ruotsin Markarydissä käydyissä kansainvälisissä kilpailuissa. Paitsi että Rosengård kilpailee Suomen väreissä, oli hänellä tällä kertaa käytettävissään kotikenttäetu: ruotsalaisen ratsastusurheilun tukemiseen tukkutolkulla rahaa viskelleen Falkencreutzin suvun palkkalistoilla kilpaa ratsastavan Rosengårdin kotitalli kun on tätä nykyä Markarydissä sijaitseva Stall Falkencreutz. Aiemmin esteratsastaja on työskennellyt kilpatalleilla muun muassa Sveitsissä ja Belgiassa. Rosengård on äänekkäästi profiloitunut huippu-urheilijaksi ja kansainvälisen tason kilpailijaksi. Kynnet ovat kuitenkin jääneet näyttämättä ja kannukset hankkimatta. Rosengårdin ura kansainvälisillä kilpakentillä on jatkunut jo usean vuoden ajan, ja matkan varrelle on mahtunut useita ylä- ja alamäkiä. Epätasa...

Kirjoitettu yhdessä Märta Merenheimon kanssa Synkkäilmeisyys ja kopeus alkoivat jo olla klisee, mitä tuli Alexander Rosengårdiin, mutta eihän sitä voinut mitenkään muuten kuvailla. Tai voi: Märta katseli tuota Miestä ja ajatteli, että Mieheksi se oli kyllä etenkin tänään aivan erinomaisen murjottavan näköinen, kuin pieni kiukkuikäinen poika jolta on kielletty hampurilaisravintolaan meno. Pitkine raajoineen se kuitenkin lojui vastustamattoman näköisesti linnahotellin, jonne Märtalla ei oikeastaan ollut mitään asiaa mutta hän meni silti, aulabaarin nojatuolissa. Sileä hymy huulillaan Märta tuppautui Alexander Rosengårdin seuraan. “Ah, lempi Rosengårdini. Mutta mistä moinen ilme?” Alexander tuskin vilkaisi häntä korkeuksistaan. Pfft, kuinka julkean välinpitämätöntä, mutta julkeahan Rosengårdien kukkopoika olikin - eikä se Märta Merenheimon mielestä ollut mikään vika ihmisessä. “Ei mulla ole ilmettä”, Alexander väitti sävyttömästi. “On. Tyytymätön ilme. Miksi.” Uskallapa vielä in...

Alexander Rosengårdin olisi pitänyt olla ihan hiton tyytyväinen elämäänsä. Edessä olivat suuremman luokan kotikisat kansainvälisellä tasolla, ja järjestelyt olivat jo täydessä vauhdissa aivan kivenheiton päässä Stall Falkencreutzin ratsastuskentästä, jolla Alexander nyt ratsasti omaa hevostaan Peksiä. Hannabyn linna kohotteli ryhtiään ja hioi Hanami Weekin kilpailualuetta koreaan loistoon. Niissä kilpailuissa riittäisi Alexanderillekin luokkia, ja kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt suhtautua tapahtumaan kasvavalla innolla ja odotuksella. Kilparatsastaja kilpaili elääkseen ja eli kilpaillakseen. Alexander ei koskaan ollut ollut harrastelija missään lajissa. Hän treenasi täysillä ja kilpaili voitosta, tai ei ryhtynyt koko touhuun laisinkaan. 25-vuotiaana hänen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla jo vaikka missä pisteessä uraansa, mutta takapakkeja sateli takapakkien perään. Alexander inhosi kaikenlaisia pakkeja: pakkeja halutuilta deiteiltä, koska sellainen oli nöyryyttävää ...