European Sim-game Equestrian Tour
1. osakilpailu: Tromssa, Norja. After Ride. Josefinan point of view
"Muistutat sun isoveljeä."
Musta se on aina ollut tosi älytön kommentti. Joka kerta kun mä olen sen kuullut (ja sitä ei oikeastaan ole tapahtunut kovin usein, mutta silti enemmän kuin pidän mahdollisena!), olen vaan miettinyt että ihmiset sanoo niin tottumuksesta, koska ne ajattelee että sisaruksista pitää löytää jotakin samaa. Mä olen itse kuvitellut, ettei mussa ja Alexanderissa ole mitään muuta yhteistä kuin sukulaisuus. Suoraan sanottuna, ja anteeksi Alexander, musta ei aina ole ollut mikään positiivinen juttu tulla verratuksi isoveljeeni: säännöistä piittaamattomaan, ura ja menestys edellä elämässään etenevään ja joskus niin teräväkieliseen ja nopealla, kärkevällä huumorilla paiskattuun, että se tuntuu ilkeältä, veljeen. Sellainen mulla nimittäin on.
Hullua kyllä, vasta viimeisen ehkä vuoden tai kahden aikana mä olen ymmärtänyt, ettei Alexander ole pelkästään sitä kaikkea kovaa, kylmää, terävää ja kunnianhimoista. On ottanut aikansa tutustua Alexanderiin, vaikka me ollaan kasvettu yhdessä. Vasta ihan lähiaikoina oon alkanut tajuta, miten tiivis meidän sisarussuhde on ja kuinka läsnä ja mukana me ollaan toistemme elämissä, vaikka asutaan eri maissa ja ollaan niin erilaisia kuin ollaan.
Kun Alexander kilpailee, mä elän mukana. Tuskin uskalsin hengittää koko sinä aikana, kun katselin hänen ja Peksin rataa Euro Sim Tourin nuorten hevosten cup-luokassa. Puhdas perusrata ei juuri suonut helpotusta, sillä uusintarata vasta jännittikin! Silmät näyttöön iskostuneena mä ikään kuin ratsastin mukana koko radan ajan. Jokaisen kaarteen myötä mun oma painopisteeni siirtyi, ja kun puomi kolahti, mä purin hammasta niin kuin kyse olisi ollut mun omasta radastani.
Ja kun ne sitten lopulta sijoittui, mä liimauduin niille sijoilleni odottamaan, että näen ne palkintojenjaossa ja kunniakierroksella.
Olisinpa mukana tänään, kun Alexander juhlii after rideilla sijoitustaan. Nostaisin ylpeänä maljan veljelle, jota toivottavasti sittenkin muistutan edes vähäsen, eikä sillä toiveella ole mitään tekemistä maineen ja kunnian kanssa. Määrätietoisempaa ja ahkerammin unelmiensa eteen työskentelevää ihmistä en tunne, ja siitä tahdon ottaa opiksi.
Onneksi on ex-kämppikseni, ystäväni ja Alexanderin hevosenhoitaja Aliisa, joka pitää huolen, että saan maistiaisia juhlatunnelmista tärähtäneiden kuvien ja äänekkäiden videoiden muodossa. Tässä kuitenkin kuva edustuskelpoisimmasta päästä: Alexander juomassa piristävää kahvia ennen juhlatunnelmiin sukeltamistaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!