Maailmalla

Myydään 4-vuotias estesukuinen FWB-ori (Laurent - Tranquille K). Suora isälinja Yster Generaliin. Laadukas ja luonteikas. Sitä hevosta Alexander lähti katsomaan toimintaansa alas ajavaan Eternal Warmbloodsiin . Piti ostaa, kun halvalla sai, ja konkurssiepäilyt saivat Alexanderin aavistelemaan, että Eternalissa niin kävisi. Hiljenevästä tallista hän löysi itselleen peräti kaksi hevosta. Plein de Charme E  odotti koeratsastajaansa käytävälle kiinnitettynä. Joku hevosenhoitaja sitä satuloi, vaatimattoman näköinen, eikä Alexander jaksanut kiinnittää tähän sen enempää huomiota. Hevonen oli tärkeämpi. Se oli ihan tavallisen näköinen nuori. Ruunikko, ei merkkejä, vielä sangen hontelo. Alexander kallisti päätään seistessään kädet puuskassa käytävällä kuuntelemassa hevosen taustoja. Miestä miellytti nuoren orin haastava katse ja tarkkaavainen olemus. Hän arveli, ettei kyseessä ollut mutkattomin mahdollinen hevonen, mutta ei hän helppoa hevosta etsinytkään. Eipä hän itsekään ollut kaikkei

Alexander sai nopeasti kyllikseen äitinsä pistävästä katseesta ja matkasi pikkusiskonsa luokse Kallaan. Kukapa olisi uskonut, että hän joutuisi joskus elämässään myöntämään itselleen kadehtivansa pikku- Fifiä ? Niin siinä kuitenkin kävi. Josefinalla oli oma hevonen, vaikka ei mikään miellyttävin yksilö. Alexanderin arkaileva pikkusiskontylleröparka oli ilmeisesti myös verkostoitunut hevoskylässä, jollaisena Kallaa ja sen lähiseutuja voitiin hyvin pitää. Jos Alexander olisi yhä voinut tituleerata itseään kansainväliseksi kilparatsastajaksi, hän ei olisi pitänyt pikkusiskonsa tilannetta yhtään minään, mutta nyt... Josefinalla oli edes jonkinlainen tulevaisuus edessään, jos sisko vaan päättäisi pitää siitä kiinni eikä keksisi esimerkiksi myydä hevostaan ja lopettaa koko ratsastusta. Alexander itse ei ollut ihan yhtä varma asiasta. Tietysti hän voisi ratsastaa vanhempiensa hevosia, ja niin kai hän tekisin. Isä ja äiti Rosengård kasvattivat estehevosia, niin kuin kuvaan sopi. Nuorten h

Alexander Rosengård jäi pois kilpailuista viime hetkellä. 23-vuotiaan kilparatsastajan työnantajan edustaja tiedotti perjantai-iltana Rosengårdin työsuhteen päättymisestä. Vittu että vitutti. Kiukkuisena, pettyneenä ja tulevaisuuttaan inhoten Alexander pakkasi laukkunsa ja sinkosi niine hyvineen suoraa päätä Helsinki-Vantaalle. Oli pakko palata kotiin nuolemaan haavojaan. Vanhempien nurkissa Alexander järjestäisi elämänsä uudestaan kuntoon. Alexander oli viihtynyt Fressonin tallissa hyvin. Sveitsissä vietetyt ajat olivat jääneet lyhyemmiksi kuin mies olisi toivonut, mutta turha enää oli mankua, kun maito oli jo levinnyt pitkin maankamaraa. Kilparatsastajan piti suunnata katseensa eteenpäin, vähän niin kuin elämä olisi ollut esterata. Niinpä hän aloitti heinäkuun työttömänä, mutta tavattoman tarmokkaana työnhakijana. Kotikartano saisi luvan jäädä pian taakse. Alexanderin ylpeys ei kestäisi kovinkaan montaa kuukautta vanhempien hoteissa.