Siirry pääsisältöön

22 When it rains it pours | EST

European Sim-game Equestrian Tour
2. osakilpailu: Edinburgh, Skotlanti. Verryttely.

Niskaan ryöpsähtävä sadekuuro ei juuri vaikuta hevoseen, mutta ratsastajan mieli synkkenee samaa tahtia kuin hänen kilpailutakkinsa kastuu. Saatanan sade ja saatanan Skotlanti, onko missään mitään mieltä? Eikö kuivempaa ympäristöä kilpailuille olisi löytynyt? Vaikka tähän astihan on tietysti vältytty kummemmilta sateilta: puolipilvisyys tarkoittaa sitä, että välillä pilvipeite sentään rakoilee, eikä kirkkaalta taivaalta voi ryöpytä saaveittain märkää, kylmettävää vettä. Alexander ei viitsi vilkaista taivaalle nähdäkseen, näkyykö jossakin jo pilvetöntä taivasta ja väistyisikö tämä sadepilvimassa piankin. Hän painaa kasvonsa alas ja antaa kypärän lipan suojata itseään.

Plip, plip, plip. Vesipisarat tipahtelevat satulan etukaaren eteen, jäävät kimmeltämään huovan pintaan kunnes sulautuivat siihen. Kastelevat huovankin märäksi, piru periköön.

Peksin askelten rytmi ei sekoa, oli vallitseva sää mikä tahansa. Alexander näkee Isabella Sokan nostavan kauempana laukan Kamilalla, Rosengårdien perheen kasvatilla. Vaatimattoman näköinen ja ilmeisen lempeästi koulutettu (se on Alexanderin korrekti tapa ilmaista, ettei Isabella ole hennonnut vaatia Kamilalta sen täyden potentiaalin mukaista kehitystä) tamma tummuu sateessa pikimustaksi, mutta töitä se tekee.

Töitä. Töitä Alexanderin ja Peksinkin pitäisi tehdä. Pitäisi valmistautua starttiin, sillä edellispäivän lämmittelyluokan asetukset eivät enää tänään riitä. Taso on kovempi ja panokset arvokkaammat, sillä Alexander Rosengård ei aio kompuroida läpi nuorten hevosten Cup-kilpailun. Sen hän tahtoo hevoselleen luvata: että hän ratsastaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla ja antaa nuoren hevosen näyttää olevansa ikätasoisten tehtävien tasalla, dominoivankin.

Eikä itse kilpailuissa loppujen lopuksi ole mitään vikaa. Alexander pitää kilpailumiljööstä ja odottaa innolla pääsevänsä jälleen hyppäämään monenkirjavia esteitä yleisön eteen. Säälle eivät kilpailujärjestäjät mahda mitään, sehän on selvä, eikä tässä sentään ihan tauotta tarvitse kärsiä sateesta. Kenties Alexanderin pettymys huonoon majoitukseen - minkäs sillekään mahtoi, kun parhaat oli varattu päältä ennen kuin he ehtivät apajille - projisoituu kilpailukokemukseen, ja se jos mikä on raivostuttavan epäammattimaista.

Kilpailemaanhan tänne on tultu, eikä viihtymään. Lomamatkat ovat erikseen. Alexander pyyhkii turhanpäiväiset tunnekuormat harteiltaan ja siirtää fokuksen siihen, millä on aidosti väliä: Peksiin ja orin tarjoamaan tunteeseen. Verryttelyaikaa on turha heittää hukkaan.

Alexander ottaa osaa Euro Sim Tourin nuorten estehevosten cupiin hevosellaan Plein de Charme E.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

21 Sisarellista ylpeyttä | EST

European Sim-game Equestrian Tour 1. osakilpailu: Tromssa, Norja. After Ride. Josefinan point of view "Muistutat sun isoveljeä." Musta se on aina ollut tosi älytön kommentti. Joka kerta kun mä olen sen kuullut (ja sitä ei oikeastaan ole tapahtunut kovin usein, mutta silti enemmän kuin pidän mahdollisena!), olen vaan miettinyt että ihmiset sanoo niin tottumuksesta, koska ne ajattelee että sisaruksista pitää löytää jotakin samaa. Mä olen itse kuvitellut, ettei mussa ja Alexanderissa ole mitään muuta yhteistä kuin sukulaisuus. Suoraan sanottuna, ja anteeksi Alexander, musta ei aina ole ollut mikään positiivinen juttu tulla verratuksi isoveljeeni: säännöistä piittaamattomaan, ura ja menestys edellä elämässään etenevään ja joskus niin teräväkieliseen ja nopealla, kärkevällä huumorilla paiskattuun, että se tuntuu ilkeältä, veljeen. Sellainen mulla nimittäin on. Hullua kyllä, vasta viimeisen ehkä vuoden tai kahden aikana mä olen ymmärtänyt, ettei Alexander ole pelkästään sit...

17 Haaveita ja hyviä haasteita | SM2020

Alexander ratsastaa parhaiten silloin, kun hänellä on tavoitteita saavutettavanaan. Treenit Quentin Quiren kanssa ovat tarkkaan harkittuja, tehokkaita ja sangen usein rouva Falkencreutzin itsensä valvomia. Työnantajan tiivis läsnäolo tallin tiluksilla saa Alexanderin ahkeroimaan kahta kovemmin. Olisi jo korkea aika Karlankin uskoa, etät Alexander todella ansaitsee ratsastettavakseen hevosia, jotka riittäisivät jopa viiden tähden Grand Prix -tasolle. Quentinista on kovaa vauhtia kehittymässä sellainen, eikä sen ratsastaja enää ties monettako kertaa urallaan kestäisi samaa tilannetta kuin Grosvenor de Cheneyn kanssa: tehdä nyt hevonen valmiiksi suuriin luokkiin ja katsoa vierestä, kun sen kanssa niihin osallistuukin joku muu. Suomenmestaruuskilpailuita ei käydä maksimikorkeudella, mutta tokkopa luokka silti on helppo. Alexander käyttää paljon aikaa eteen tulevien ratojen teknisyyden pohtimiseen. Millaisia haasteita ratamestari voi asettaa mestaruudesta kamppaileville ratsukoille? Sella...