Siirry pääsisältöön

22 When it rains it pours | EST

European Sim-game Equestrian Tour
2. osakilpailu: Edinburgh, Skotlanti. Verryttely.

Niskaan ryöpsähtävä sadekuuro ei juuri vaikuta hevoseen, mutta ratsastajan mieli synkkenee samaa tahtia kuin hänen kilpailutakkinsa kastuu. Saatanan sade ja saatanan Skotlanti, onko missään mitään mieltä? Eikö kuivempaa ympäristöä kilpailuille olisi löytynyt? Vaikka tähän astihan on tietysti vältytty kummemmilta sateilta: puolipilvisyys tarkoittaa sitä, että välillä pilvipeite sentään rakoilee, eikä kirkkaalta taivaalta voi ryöpytä saaveittain märkää, kylmettävää vettä. Alexander ei viitsi vilkaista taivaalle nähdäkseen, näkyykö jossakin jo pilvetöntä taivasta ja väistyisikö tämä sadepilvimassa piankin. Hän painaa kasvonsa alas ja antaa kypärän lipan suojata itseään.

Plip, plip, plip. Vesipisarat tipahtelevat satulan etukaaren eteen, jäävät kimmeltämään huovan pintaan kunnes sulautuivat siihen. Kastelevat huovankin märäksi, piru periköön.

Peksin askelten rytmi ei sekoa, oli vallitseva sää mikä tahansa. Alexander näkee Isabella Sokan nostavan kauempana laukan Kamilalla, Rosengårdien perheen kasvatilla. Vaatimattoman näköinen ja ilmeisen lempeästi koulutettu (se on Alexanderin korrekti tapa ilmaista, ettei Isabella ole hennonnut vaatia Kamilalta sen täyden potentiaalin mukaista kehitystä) tamma tummuu sateessa pikimustaksi, mutta töitä se tekee.

Töitä. Töitä Alexanderin ja Peksinkin pitäisi tehdä. Pitäisi valmistautua starttiin, sillä edellispäivän lämmittelyluokan asetukset eivät enää tänään riitä. Taso on kovempi ja panokset arvokkaammat, sillä Alexander Rosengård ei aio kompuroida läpi nuorten hevosten Cup-kilpailun. Sen hän tahtoo hevoselleen luvata: että hän ratsastaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla ja antaa nuoren hevosen näyttää olevansa ikätasoisten tehtävien tasalla, dominoivankin.

Eikä itse kilpailuissa loppujen lopuksi ole mitään vikaa. Alexander pitää kilpailumiljööstä ja odottaa innolla pääsevänsä jälleen hyppäämään monenkirjavia esteitä yleisön eteen. Säälle eivät kilpailujärjestäjät mahda mitään, sehän on selvä, eikä tässä sentään ihan tauotta tarvitse kärsiä sateesta. Kenties Alexanderin pettymys huonoon majoitukseen - minkäs sillekään mahtoi, kun parhaat oli varattu päältä ennen kuin he ehtivät apajille - projisoituu kilpailukokemukseen, ja se jos mikä on raivostuttavan epäammattimaista.

Kilpailemaanhan tänne on tultu, eikä viihtymään. Lomamatkat ovat erikseen. Alexander pyyhkii turhanpäiväiset tunnekuormat harteiltaan ja siirtää fokuksen siihen, millä on aidosti väliä: Peksiin ja orin tarjoamaan tunteeseen. Verryttelyaikaa on turha heittää hukkaan.

Alexander ottaa osaa Euro Sim Tourin nuorten estehevosten cupiin hevosellaan Plein de Charme E.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

19 Oman onnen takoja | EST

Karla Falkencreutz tuntee Alexander Rosengårdin kaltaiset nuoret, menestyksenjanoiset kilpaurheilijat. Hän on ollut sellainen itse ja valmentanut useita sellaisia uransa aikana, seurustellutkin joskus nuorena hupsuna moisten kanssa ja oppinut heistä kaiken, mitä oppia saattaa. Alexander on jo sitoutumisellaan yllättänyt Karlan positiivisesti, sillä mies olisi yhtä hyvin jo ehtinyt siirtyä muualle töihin lukuisia kertoja, kun rouva Falkencreutz ei ole tehnyt hänelle mieliksi ja antanut ratsastettavaksi parhaita hevosiaan suurimpiin kilpailuihin. Täällä mies kuitenkin on, ja vaikuttaa ottaneen opiksi Karlan antamists läksyistä. Työntekijän on pitänyt tehdä itse oma onnensa ja rakentaa ykköskilparatsunsa itse. Sitten menestys tulee menestyksen luo, mutta ilmaiseksi ei Karla sitä nuorelle miehelle ole halunnut antaa. Nyt on kuitenkin aika alkaa joustaa. Alexander räpäyttää silmiään kerran, kun Karla sanoo ajatelleensa tämän voivan kilpailla European Sim Tourilla työnantajansa hevosten ...

05 Harvest Games

Kalla CUP III  | 06.10.2018 @ Auburn Estate | 100cm ( AM 5) | 8vp, sij. 15/17 Kauan oli vierähtänyt niistä ajoista, kun Alexander oli ratsastanut ensin pienissä seurakilpailuissa ja sitten vähitellen junioreiden ja nuorten luokissa. Niihin aikoihin Arne oli kilpaillut vielä itsekin, vaikkakin yhä vähenevissä määrin. Hänen ja lasten kilpailut olivat harvoin samassa paikassa, mutta usein samaan aikaan; niinpä piti tehdä valintoja, ja oli selvää, että silloin valittiin lasten etu ennen omaa. Susanne oli tehnyt saman valinnan jo vuosia ennen puolisoaan. Lopulta oli kartanonisännän itsensä vuoro tehdä tilaa nuorelle polvelle. Vilhelmina ei ollut koskaan ollut erityisen kiinnostunut kilpailemisesta. Tuskin hevosistakaan, vaikka hevoskartanon esikoisena hän tietysti ratsasti. Hevosten estetiikka kyllä viehätti tytärtä. Alexanderia viehätti voittaminen ja itsensä ajaminen äärirajoille sitä tavoitellessaan. Poika oli periksiantamaton, motivoitunut ja lujatahtoinen, eikä kumpikaan häne...